Luovuus kuuluu kaikille – miksi aikuisetkin tarvitsevat käsillä tekemistä?
”Minä en ole luova.” Se on lause, jonka kuulee yllättävän usein. Mielenkiintoista on, että sen sanovat yleensä ihmiset, jotka ratkaisevat työssään ongelmia, kehittävät uusia toimintatapoja, johtavat tiimejä tai rakentavat yrityksiä. Todellisuudessa he käyttävät luovuutta joka päivä. Silti monelle on jäänyt vahva ajatus siitä, että luovuus kuuluu vain taiteilijoille.
Ehkä ajatus syntyi koulussa, kun joku piirsi paremmin kuin muut. Ehkä työelämä opetti arvostamaan tehokkuutta enemmän kuin kokeilemista. Vähitellen luovuus alkoi tuntua erityistaidolta, jota toisilla on ja toisilla ei. Todellisuudessa luovuus ei ole lahja, joka annetaan vain harvoille. Se on tapa ajatella, kokeilla ja ratkaista asioita ja juuri siksi myös aikuiset tarvitsevat käsillä tekemistä.
Luovuus ei tarkoita taiteellisuutta
Kun puhutaan luovuudesta, monelle tulee ensimmäisenä mieleen maalaaminen, piirtäminen tai musiikki. Ne ovat toki luovuuden muotoja, mutta eivät ainoita.
- Luovuutta on myös uuden idean keksiminen asiakkaalle.
- Luovuutta on ongelman ratkaiseminen silloin, kun vanha toimintatapa ei enää toimi.
- Luovuutta on kyky nähdä mahdollisuus siellä, missä muut näkevät vain haasteen.
Työelämässä juuri nämä taidot ovat usein kaikkein arvokkaimpia ja silti niiden kehittämisestä puhutaan yllättävän vähän.
Miksi käsillä tekeminen tuntuu niin erilaiselta?
Suurin osa työstä tapahtuu nykyään näyttöpäätteen ääressä. Päivä koostuu palavereista, sähköposteista, viesteistä ja jatkuvista keskeytyksistä. Ajatukset siirtyvät tehtävästä toiseen nopeasti, eikä keskittymiselle jää aina paljon tilaa.
Kun käsiin annetaan sivellin, savea, tekstiili tai muu materiaali, rytmi muuttuu ja tekeminen hidastuu. Ajatukset eivät katoa, mutta ne eivät enää hypi yhtä nopeasti asiasta toiseen. Huomio siirtyy siihen, mitä omissa käsissä tapahtuu juuri sillä hetkellä. Moni kuvailee tunnetta yllättävän vapauttavaksi. Ei siksi, että työ unohtuisi kokonaan, vaan siksi, että mieli saa hetken keskittyä vain yhteen asiaan.
Aikuisena saa edelleen opetella uutta
Lapsena uuden kokeileminen tuntui luonnolliselta. Aikuisena moni huomaa välttelevänsä tilanteita, joissa ei ole valmiiksi hyvä ja juuri siksi luova työpaja voi olla niin merkityksellinen kokemus. Kun ympäristö on turvallinen eikä kukaan arvioi lopputulosta, uuden opetteleminen muuttuu jälleen hauskaksi. Ei tarvitse onnistua täydellisesti vaan riittää, että kokeilee. Usein juuri tämä oivallus jää osallistujille mieleen kaikkein vahvimmin.
Luovuus vahvistaa myös työyhteisöä
Yrityksissä puhutaan paljon yhteistyöstä, vuorovaikutuksesta ja ongelmanratkaisusta. Harvemmin huomataan, että kaikki nämä liittyvät myös luovuuteen.Kun ihmiset tekevät yhdessä jotain uutta, keskustelu muuttuu ja työroolit jäävät hetkeksi taka-alalle.
- Esihenkilö ei johda projektia.
- Asiantuntija ei ratkaise asiakkaan ongelmaa.
- Kaikki ovat samalla viivalla kokeilemassa jotakin uutta.
Juuri tällaisissa tilanteissa syntyy usein keskusteluja, joita tavallisessa palaverissa ei koskaan käydä. Siksi luova tekeminen toimii niin hyvin myös yritysten TYHY- ja virkistyspäivissä.
Luova tekeminen ei ole ajanhukkaa
Joskus kuulee ajatuksen, että maalaaminen tai käsityöt ovat vain mukavaa ajanvietettä. Todellisuudessa niillä on paljon suurempi merkitys. Kun ihminen tekee jotain käsillään, hän antaa samalla itselleen luvan irrottautua jatkuvasta suorittamisesta.
- Se voi tarkoittaa tunnin taukoa sähköposteista.
- Hetkeä ilman puhelimen ilmoituksia.
- Mahdollisuutta keskittyä yhteen asiaan ilman kiirettä.
Moni huomaa juuri tällaisina hetkinä saavansa myös uusia ajatuksia työstä tai elämästä ja usein parhaat ideat syntyvät silloin, kun niitä ei väkisin yritä keksiä.
Entä jos en ole yhtään luova?
Todennäköisesti olet. Ehkä et vain ole käyttänyt luovuuttasi pitkään aikaan tällä tavalla.
Luovassa työpajassa ei mitata lahjakkuutta eikä kukaan ei vertaile töitä. Kukaan ei myöskään odota täydellisyyttä. Kun paine onnistumisesta katoaa, moni huomaa nauttivansa tekemisestä paljon enemmän kuin oli odottanut. Siksi kaikkein epäilevimmät osallistujat ovat usein niitä, jotka työpajan jälkeen sanovat: ”Tästä tulikin yllättävän kivaa.”
Luova tekeminen kuuluu myös juhlaan
Luovuus ei ole vain työhyvinvointia.
Yhä useampi ystäväporukka haluaa viettää syntymäpäiviä tai polttareita tavalla, jossa ehditään oikeasti olla yhdessä. Luova työpaja tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden. Tekeminen antaa päivälle yhteisen suunnan, mutta jättää samalla tilaa keskustelulle ja yhdessäololle. Myös valmis työ jää muistoksi päivästä ja se tekee kokemuksesta erilaisen kuin tavallinen ravintolailta.
Olkkarilla luovuus on matalan kynnyksen kokemus
Olkkarin työpajoissa tärkeintä ei ole tekninen osaaminen. Tärkeintä on, että jokainen uskaltaa osallistua. Valittavana on erilaisia maalaus- ja käsityötekniikoita, joita voidaan yhdistää myös hyvinvointipalveluihin, tarjoiluihin tai kokouspäivään. Näin päivä rakentuu ryhmän tavoitteiden mukaan eikä valmiin kaavan ympärille.
Olkkarin olohuonemainen tila Tampereen keskustassa tukee tätä ajatusta. Sinne ei tulla suorittamaan tai kilpailemaan, vaan viettämään aikaa yhdessä ja kokeilemaan jotakin uutta turvallisessa ympäristössä.
Luovuus ei katoa – se tarvitsee vain mahdollisuuden
Harva aikuinen sanoo olevansa epäluova siksi, ettei haluaisi kokeilla. Useammin kyse on siitä, ettei mahdollisuuksia ole tullut vastaan pitkään aikaan. Kun sellainen hetki vihdoin tulee, moni yllättyy. Eikä siksi, että maalauksesta tulisi täydellinen, vaan siksi, että tekeminen tuntuu hyvältä.
Ehkä juuri siinä on luovuuden tärkein tehtävä. Ei tehdä meistä taiteilijoita, vaan muistuttaa, että osa meistä, joka joskus lapsena kokeili uteliaasti kaikkea mahdollista, on edelleen olemassa.
Jos etsit luovaa tekemistä Tampereella yritykselle, ystäväporukalle tai juhlapäivään, kannattaa valita kokemus, jossa tärkeintä ei ole lopputulos vaan yhdessä tekeminen. Silloin päivä voi antaa paljon enemmän kuin valmiin työn